Neuleretriitin lumoissa

Follow my blog with Bloglovin

Yli 50 vuoden tukevaan keski-ikään pääsin ennen kuin sain tietää, että järjestetään neuleretriittejä. Ystäväni jokaviikkoisesta Neulepiiri Kauriista tästä meitä neuloosin uhreja valisti. Olen jo vuosia sitten liittynyt neuleyhteisö Ravelryn jäseneksi, mutta jotenkaan se ei ole minua sytyttänyt. Syynä on ehkä sivuston englanninkielisyys, joka minulla menee epämukavuusalueelle kehnon kielipääni vuoksi. Sinne nyt kuitenkin piti mennä, jos halusi neuleretriittiin suunnata. Usealta ystävältä kuulin saman kysymyksen, että mitä te siellä sitten teette? Olette hiljaa ja neulotte? Retriittejähän on muunkinlaisia vaikka perinteisesti retriitti on hiljentymistä ja pysähtymistä.

Neuleretriitti järjestettiin jo 11.kerran Päivölän opistossa Valkeakoskella vai Toijalaako se lienee. Niinpä perjantaina suuntasin auton nokan kohti Tamperetta ja kahden pysähdyksen taktiikalla löysin vaivatta perille. Kesällä varmasti hyvinkin luonnonkaunis paikka oli nyt lumen vallassa, kuten kaikki muutkin paikat tänä talvena. Opisto oli kunnoltaan parhaat päivänsä nähnyt. Sisärappuset olivat vinossa kuin taannoin Pariisilaisen hotellin portaat. Myös sisäilmaongelmat olivat melkoiset. Onneksi en ole sitä tyyppiä, että niihin ainakaan toistaiseksi olisin reagoinut.

Tämä retriitti ei tosiaankaan perustunut hiljaisuudelle. Iloinen puheensorina otti tulijan vastaansa heti Severi-saliin astuessaan. Vaikka opiston entiset rehtorit tuijottivat tuimasti salin seinien muotokuvamaalauksista, oli tunnelma varsin leppoisa. Vanhat konkarit olivat levittäneet retkituolinsa, rukkinsa, lankakassinsa, eväsrasiansa ym tykötarpeet ympärilleen. Tällainen noviisi joutui poikkeamaan matkalla kauppaan, kun ei ollut mukana omaa mukia (kuin mukilassa taannoin lapsena) ja lautasta herkkupöytää varten.

Olin varannut viikonlopun täysihoidolla, mikä tarkoitti, että opiston ruokasalissa syötiin lounas ja päivällinen, järjestäjien toimesta aamu- ja iltapalat sekä nyyttärimeiningillä herkkupöytä. Viikonlopun ainoa liikunta olikin sitten kävely omalta neulontapaikalta sen oman lautasen kanssa herkkupöydän luo santsaamaan.

Yöpyminen tapahtui opiston huoneissa. Pääsin onneksi samaan huoneeseen neulepiiriystäväni kanssa. Yleensä olen huono nukkumaan vieraissa paikoissa, mutta täällä yllättäen uni voitti heti laskiessani pääni tyynyyn. Ehkä nuo päivän liikuntasuoritukset olivat sen verran rankkoja.

Minulla oli mukana useampi käsityö sekä vielä puikkoja mahdollisia uusia innovaatioita varten. Päädyin kuitenkin tekemään Novitan Syysretki-pitsisukkia, koska malli on helppo ja sitä voisi huoletta tehdä jutustelun lomassa. En ole nopea neulomaan, joten sukissa riittää puuhaa vielä kotiinkin.

Tämä blogi on pitkään ollut hiljainen, mutta jospa se nyt tästä taas virkistyisi...

Pohdintoja tiskirätin ja viirinauhan teon lomassa

Tällä viikolla on neulottu vaan kaikkea yksinkertaista. Elämä on sen verran monimuotoista ja toisinaan monimutkaista, että neule ei voi enää olla vaativa. Ei tällähetkellä - haastavien töiden aikakin varmaan taas tulee. Käsitöiden tehtävä on rentouttaa, laskea verenpainetta, viedä ajatukset muihin asioihin ja antaa ajankulua. Erilaiset käsityöt toimivat erilaisissa tehtävissä. Käsityötä voi verrata työhön. Jos työ on liian helppoa, se turhauttaa, mutta liian vaativa työ taas puolestaan aiheuttaa stressiä. Niinpä käsityönkin pitää olla aina balanssissa kulloisenkin mielentilan kanssa.

Viikonlppuna tein ensin tiskirättiä Liljan lankakaupasta ostetusta Paris -langasta. Tein sen kokoisen, että lankakerä meni siihen kokonaan. Tiskirätti oli vaan yksinkertaisesti helmineuletta ja kiinteitä silmukoita virkattuna ympärille.

Viirinauhaan sain inspiraation kaksosten synttäreillä. Anna oli virkannut vanhoista t-paidoista leikatusta trikookuteesta kolmioita ja tehnyt niistä kirjavan viirinauhan. Minulla ei riitä kärsivällisyyttä moiseen hommaan, joten valitsin jämälangat materiaaliksi. Lopulta siinä kuitenkin kävi niin, että päädyin ostamaan kolmea väriä lisää, koska halusin viirin poikien huoneen värimaailmaan sopivaksi eli viireistä tulee punaisia, valkoisia, sinisiä ja mustia.

Kolmioita olen tehnyt ihan vaan aina oikein neuleena lisäämällä silmukoita molempien puolien alussa ja sitten tehnyt kaksi kerrosta ilman lisäyksiä. Kahteen laskeminen voi kyllä toisinaan olla myös liikaa vaadittu eikä kerroksen loppuun päästessä enää muistakaan, tuliko tehtyä se lisäys vai ei. Näin käy varsinkin, kun jokakeskiviikkoisessa neulepiirissä Lyylin kahvila Kauriissa yrittää maailmanparannuksen lomassa laskea mielessään yks-kaks...eiku!

Jotain taas valmistuukin

Niin monta työtä ollut nyt työn alla, että alkoi jo tuntua, ettei mikään valmistu. Tietysti toinen syy on se, että päivisin en ole juurikaan ehtinyt puikkoihin tarttua vaikka kotona olenkin.

 Sukat on tehty Merino-villasta ja lapaset luultavasti Nalle-langasta. Se oli joku jämä-kerä, joten vyötettä ei enää ollut. Tein joustimen nyt niin, että tein 1 nurin, 1 oikein ja tein oikean silmukan aina takareunasta neuloen. Tällöin silmukka ei levinnyt, kuten minulla yleensä tuppaa käymään. Joustimesta tuli näin siistimmän näköinen.

Uutta puikoille

Kun edellinen valmistuu, on jo kiire saada uusi työ puikoille, etteivät vaan jää joutilaiksi - nuo puikot. Siispä luotiin Dropsin Puna-langalla 11 silmukkaa joka puikolle ja lähdettiin äidin lapasten tekoon.

Neulontaa ja ompelua

Tänään sain valmiiksi yhden KyJyistä eli Juuson lapaset. Ne saavat tovin vielä odottaa toimitusta saajalleen, jotta ne eivät ole kadoksissa pakkasten saapuessa. Langanpäät on vielä päättelemättä, mutta ehkä niitä saa sitten pääteltyä vaikka ensiviikolla neulepiirissä, kun se taas kesätauon jälkeen kokoontuu Lyylin Kahvila Kauriin herkkujen äärellä - slurps!

 

Lapasten valmistuttua vihdoin tuli kaivettua myös ompelukone esiin ja surruuteltua poikien huoneeseen kärpäsverhot. Löysin ikeasta valmiita 3 metrin kankaanpaloja. Niistähän sai sitten vielä tyynyliinojakin. Olikin mukavan jämäkkää kangasta. Ulkona ripsotteli vähän vettä, joten oli oikein mukava viettää käsityöiltaa.

 

Isäntä hoiti silityspuuhat leffaa katsellessaan

Vielä seinille jotain, niin huone alkaa olla valmis

Tuo hyllykkö tosiaan sopii tänne, joten kiitos vaan Reija ja Jussi!

 

Valmista ja uutta

Kun puikot vapautui edellisestä työstä, on ne luonnollisesti lupa kiinnittää seuraavaan työhön. Sain valmiiksi Netan turkoosit sukat, jotka on tehty ihanan pehmeästä merinovillasta. Totesin myös, että saadakseni niistä kasaan 50 g, minun on yhdistettävä Netan ja Neelan sukat yhdeksi KyJy -työksi. Toisin sanoen vasta reilu puolet valmiina KyJystä nro 8.

Isot lapset olivat käymässä viikonloppuna ja toivoivat lapasia, joten sitten piirrettiin käden kuvia ja suunniteltiin värejä. Eipä nuo pojat kovin värikkäitä lapasia halua, joten lankoja löytyi ihan kotinurkista tai tässä tapauksessa mökin nurkista. Hieman oli pojilla haastetta tuon kämmenen piirtämisessä. Ensin piirrettiin kaikki sormet erilleen, mutta tarkennettujen ohjeiden jälkeen homma onnistui ja noiden piirrosten mukaan on helppo tehdä oikean kokoiset lapaset. Se on hassua, miten eri valossa langan väri näyttää kuvissa ihan erilaiselta. Kyseessä on kuitenkin taas kerran merinolanka. Tällä kertaa vähän vahvempi ja paksumpi.

Mä niin rakastan tuota Merinolankaa, kun se on niin pehmeää neuloa ja tottakai käyttää <3 

Pitsiä ulkohuussiin

Siitä on jo aika monta vuotta, kun rautakaupan myyjä sanoi minulle, ettei ulkohuussin seiniä voi maalata pinkiksi. Ne kuuluu maalata siniseksi, jottei tule kärpäsiä. No, en uskonut myyjää. Ei ole tullut kärpäsiä ja seinät on pinkit. Silloin tein ikkunaan myös pinkit verhot, joita helminauhat pitää sivuissa. Nyt ne verhot alkavat olla auringon haalistamat, joten oli aika uudistaa huussia.

Teen pitsiverhot samalla mallilla, millä teen puseroa itselleni, koska se on niin helppo

auringon haalistamat