Löytöretki maaseudun sydämeen

Ensimmäinen lomapäivä ja ajattelin lähteä tutustumaan facebookista löytämääni lankakauppaan, joka on mökiltä 33 km päässä. Niinpä navigaattori päälle ja matkaan. Ajoin n. 20 km ennenkuin ensimmäinen auto tuli vastaan. Kaikenkaikkiaan niitä tuli kaksi koko matkan aikana, joten aika hurjaa ruuhkaa sivuteillä. Mietin
tuossa matkalla lankakaupan sijaintia. Keskolainen siippani on aina korostanut, miten asiakasvirrat ovat kaupan menestyksen salaisuus. Koska en niihin asiakasvirtoihin varsinaisesti matkalla törmännyt, olin hieman kummissani, että miten tämä kauppa pärjää.

Noh, Liljan lankakauppaa ei ollut vaikea löytää, koska tie lähes päättyi siihen. Missään ei lukenut, mikä kauppa on kyseessä, mutta pakko tämän nyt oli se lankakauppa olla. Kahvia ja pullaa siinä ulkona mainostettiin ja niinhän se piti olla, että niitäkin sieltä saa.

Oven avattuani tulikin sitten se ylläri! Lämmin vastaanotto, kahvin tuoksu ja värikkäät lankahyllyt toivottivat tervetulleeksi neuloosin uhrien taivaaseen! Muutenkin täällä maalla on aivan erilainen tunnelma kaupoissa kuin tuolla kiireisessä etelässä. Ostoksilla ollessa jutellaan kuulumisista myyjän kanssa eikä pois ole kiire. Myyjän (omistajan?) kanssa juttelin syrjäisestä sijainnista ja kyselin, mihin kaupan menestys perustuu. Utelin myös, tapahtuuko pääosa myynnistä netin kautta. Hän kuitenkin kertoi, että suurin osa ihmisistä haluaa tulla paikan päälle lankoja hypistelemään. Siinä jutellessamme asiakkaita alkoikin saapua. Yksi selvästi tuttu asiakas teki vain pikaostoksen hakemalla tietämäänsä lankaa lisää. Kaksi iäkkäämpää rouvaa sen sijaan saapuivat mieshenkilön kanssa Porista asti (n. 50 km matka). Mies istutettiin kahvin ja munkin pariin ja rouvat ryhtyivät lankakaupoille. Toinen rouvista oli työskennellyt samaisessa kaupassa silloin, kun se oli toiminut osuuskauppana. Rouvat totesivat siinä jutellessaan, että pitäisi oikein istua alas virkkuukoukkujen kanssa. Liljan lankakaupassahan sekin onnistuu, koska nojatuoleja oli useampiakin. Ne suorastaan kutsuivat viettämään aikaa kaupassa neuloen/virkaten, kahvia hörppien ja maailmaa parantaen.

Mitään valmista ajatusta lankatarpeista minullakaan ei ollut, kun kauppaan menin, mutta tarttuihan sieltä muutama kerä matkaan. Eihän niitä ihanuuksia voi vastustaa. Tuli myös tutustuttua puikkouutuuksiin. Neuloosihan on myös välinelaji. Siinä voi hifistellä, kuten muissakin harrastuksissa!

Takaisin ajaessani huomasin jo suunnittelevani neulepiirin naisille kesäretkeä Liljan lankakauppaan :)

Matkan varrelta piti tällainen kuva pysähtyä ottamaan, kun ei sitä liikennettä ollut...