Tällä viikolla on neulottu vaan kaikkea yksinkertaista. Elämä on sen verran monimuotoista ja toisinaan monimutkaista, että neule ei voi enää olla vaativa. Ei tällähetkellä - haastavien töiden aikakin varmaan taas tulee. Käsitöiden tehtävä on rentouttaa, laskea verenpainetta, viedä ajatukset muihin asioihin ja antaa ajankulua. Erilaiset käsityöt toimivat erilaisissa tehtävissä. Käsityötä voi verrata työhön. Jos työ on liian helppoa, se turhauttaa, mutta liian vaativa työ taas puolestaan aiheuttaa stressiä. Niinpä käsityönkin pitää olla aina balanssissa kulloisenkin mielentilan kanssa.Viikonlppuna tein ensin tiskirättiä Liljan lankakaupasta ostetusta Paris -langasta. Tein sen kokoisen, että lankakerä meni siihen kokonaan. Tiskirätti oli vaan yksinkertaisesti helmineuletta ja kiinteitä silmukoita virkattuna ympärille.
Viirinauhaan sain inspiraation kaksosten synttäreillä. Anna oli virkannut vanhoista t-paidoista leikatusta trikookuteesta kolmioita ja tehnyt niistä kirjavan viirinauhan. Minulla ei riitä kärsivällisyyttä moiseen hommaan, joten valitsin jämälangat materiaaliksi. Lopulta siinä kuitenkin kävi niin, että päädyin ostamaan kolmea väriä lisää, koska halusin viirin poikien huoneen värimaailmaan sopivaksi eli viireistä tulee punaisia, valkoisia, sinisiä ja mustia.
Kolmioita olen tehnyt ihan vaan aina oikein neuleena lisäämällä silmukoita molempien puolien alussa ja sitten tehnyt kaksi kerrosta ilman lisäyksiä. Kahteen laskeminen voi kyllä toisinaan olla myös liikaa vaadittu eikä kerroksen loppuun päästessä enää muistakaan, tuliko tehtyä se lisäys vai ei. Näin käy varsinkin, kun jokakeskiviikkoisessa neulepiirissä Lyylin kahvila Kauriissa yrittää maailmanparannuksen lomassa laskea mielessään yks-kaks...eiku!
