Neulotaan ja puretaan...

Tällä lomalla olen halunnut tehdä vain jotain helppoa - sellaista mitä voi tehdä samalla, kun katselee maisemia auton ikkunasta, juttelee lasten tai siipan kanssa tai katsoo netflixistä hömppäsarjoja. Silti toisinaan käy niin, että joutuu purkuhommiin, kun lopputulos ei miellytä omaa silmää.

Tällä lomalla olen neulonut hyvin erilaisista langoista. Aloitin tekemällä sukat ystävälleni Novitan langasta, joka oli ihan keinokuitua, mutta äärettömän pehmeää ja mukava neuloa. Sitten otin työn alle alpaca-silkin, josta olin ajatellut koiran asua, mutta teinkin sukat Emmalle. Se lanka oli ensimmäinen, joka ei käyttäytynytkään niin kuin halusin.

Noh, siitä selvittiin ja seuraavaksi tuli työn alle Emman avopuolison sukat taas perinteisestä Novitan langasta. Se oli taas huomattavasti paksumpaa kuin edelliset, joten jälki ei heti miellyttänyt silmää ja jouduin purkuhommiin. Sukat kuitenkin valmistuivat ja niitä kuvatessani kastelin jalkanikin polvea myöten meriveteen sitä parasta kuvauspaikkaa etsiessäni.

Olen aiemminkin käynyt käsitöitä kuvaamassa Reposaaren takarannalla - lapsuuden maisemissa

Näiden jälkeen puikoille nousivat Jeren kantasukat - hän ei halunnut villasukkiinsa ollenkaan varsia. Sehän
järjestyy myös.






Katsotaan nyt monetko sukat tässä vielä ehtii tehdä - pari päivää on vielä aikaa ja tänään paistaa aurinko!

Löytöretki maaseudun sydämeen

Ensimmäinen lomapäivä ja ajattelin lähteä tutustumaan facebookista löytämääni lankakauppaan, joka on mökiltä 33 km päässä. Niinpä navigaattori päälle ja matkaan. Ajoin n. 20 km ennenkuin ensimmäinen auto tuli vastaan. Kaikenkaikkiaan niitä tuli kaksi koko matkan aikana, joten aika hurjaa ruuhkaa sivuteillä. Mietin
tuossa matkalla lankakaupan sijaintia. Keskolainen siippani on aina korostanut, miten asiakasvirrat ovat kaupan menestyksen salaisuus. Koska en niihin asiakasvirtoihin varsinaisesti matkalla törmännyt, olin hieman kummissani, että miten tämä kauppa pärjää.

Noh, Liljan lankakauppaa ei ollut vaikea löytää, koska tie lähes päättyi siihen. Missään ei lukenut, mikä kauppa on kyseessä, mutta pakko tämän nyt oli se lankakauppa olla. Kahvia ja pullaa siinä ulkona mainostettiin ja niinhän se piti olla, että niitäkin sieltä saa.

Oven avattuani tulikin sitten se ylläri! Lämmin vastaanotto, kahvin tuoksu ja värikkäät lankahyllyt toivottivat tervetulleeksi neuloosin uhrien taivaaseen! Muutenkin täällä maalla on aivan erilainen tunnelma kaupoissa kuin tuolla kiireisessä etelässä. Ostoksilla ollessa jutellaan kuulumisista myyjän kanssa eikä pois ole kiire. Myyjän (omistajan?) kanssa juttelin syrjäisestä sijainnista ja kyselin, mihin kaupan menestys perustuu. Utelin myös, tapahtuuko pääosa myynnistä netin kautta. Hän kuitenkin kertoi, että suurin osa ihmisistä haluaa tulla paikan päälle lankoja hypistelemään. Siinä jutellessamme asiakkaita alkoikin saapua. Yksi selvästi tuttu asiakas teki vain pikaostoksen hakemalla tietämäänsä lankaa lisää. Kaksi iäkkäämpää rouvaa sen sijaan saapuivat mieshenkilön kanssa Porista asti (n. 50 km matka). Mies istutettiin kahvin ja munkin pariin ja rouvat ryhtyivät lankakaupoille. Toinen rouvista oli työskennellyt samaisessa kaupassa silloin, kun se oli toiminut osuuskauppana. Rouvat totesivat siinä jutellessaan, että pitäisi oikein istua alas virkkuukoukkujen kanssa. Liljan lankakaupassahan sekin onnistuu, koska nojatuoleja oli useampiakin. Ne suorastaan kutsuivat viettämään aikaa kaupassa neuloen/virkaten, kahvia hörppien ja maailmaa parantaen.

Mitään valmista ajatusta lankatarpeista minullakaan ei ollut, kun kauppaan menin, mutta tarttuihan sieltä muutama kerä matkaan. Eihän niitä ihanuuksia voi vastustaa. Tuli myös tutustuttua puikkouutuuksiin. Neuloosihan on myös välinelaji. Siinä voi hifistellä, kuten muissakin harrastuksissa!

Takaisin ajaessani huomasin jo suunnittelevani neulepiirin naisille kesäretkeä Liljan lankakauppaan :)

Matkan varrelta piti tällainen kuva pysähtyä ottamaan, kun ei sitä liikennettä ollut...

Sukkasatoa matkalla pohjanmaalle

Automatkojen ajanvietteenä neuletyöt ovat oivallisia paitsi silloin, kun itse on
ratissa. Tänään minulla oli runsaasti kyseistä laatuaikaa kutimieni kanssa, kun ajoimme Kokkolaan ja takaisin. Olin hankkinut farkun sinistä puuvilla-silkki -sekoitelankaa, josta ajattelin koiralle asua. Lanka ei kuitenkaan käyttäytynyt, kuten ajattelin, joten päädyin sukkien tekoon.

Sekään ei heti alkuun onnistunut, joten pari kertaa jouduin purkuhommiin. Välillä jo tartuin toiseen kutimeen, kun tuo käsityön purkaminen ei vaan ole mun juttuni.

Onneksi kassista löytyi keskeneräinen huivintekele. Mutta sekään ilo ei ollut pitkällistä, kun huiviin varaamani alpaca-silkki -lanka loppui ennen Parkanoa.

Nämä lähtivät Emmalle

Sitten piti taas yrittää uudelleen luoda sukkien tekelettä puikoille ja siitä se sitten lähti. Ensin valmistui yhdet sukat ja sitten piti mennä jo Kälviältä ostamaan lisää lankaa. Joskus olen manannut Novitan monopoliasemaa marketien lankavalikoimissa, mut tänään olin kiitollinen siitäkin. Seiskaveikka lähti ostoskoriin ja näin oli paluumatkallekin puuhaa.

Ennen mökille pääsyä alkoi lumipyry, mutta se ei puikkojen kilinää haitannut - toivottavasti ei kovasti kuljettajaakaan. Ajomatka oli pitkä, mutta oli kiva nähdä sukulaisia ja sukkiakin valmistui kolme kappaletta!

Ystäväsukat

Novitalta oli tullut niin herkullisen värinen uusi Niitty-lanka, että pakkohan sitä oli kokeilla. Toissapäivänä loin silmukat puikoille ja tänään olin sukkien saajan kanssa kahvilatreffeillä. Niin täpärälle meni sukkien valmistuminen, että kärkikavennukset tein kahvilassa :)

Varmaan pitää vielä noita muunkin värisiä lankoja kokeilla! Varsinkin, kun neuletyön valmistumisen jälkeen tulee aina vähän sellainen 'neuloosin jälkeinen masennus'. Tulee olo, että mitäs mä nyt teen... Onhan noita tekeleitä tuolla vaikka miten monta keskeneräisenä, että siitä vaan tartutaan seuraavia puikkoja sarvista!

Sweet As Candy Set

Noh, tämä ei ollut mikään setti vaan ihan pelkkä baskeri... eikä se ollut kirjoneulettakaan ja muutenkin muuntelin ohjetta hieman, mutta alkuperäinen ohje oli kuitenkin Garnstudion sivuilta.

Tyttäreltä tuli nimittäin baskeritilaus ja se on niin mukavan nopea tehdä, että sen voi tekaista jossain välissä. Valmiin tekeleen viritin yön yli kostutettuna tarjoilulautasen päälle venymään ja avot... kuvissa valmis tuotos.